Pelkkä musta taustakuva.jpg
  • Milja

VIERASKYNÄ: Lotta/LottaJooga

Vieraskynä -sarjassa luonnosta, hyvinvoinnista ja luovuudesta kiinnostuneet ja inspiraationsa ammentavat henkilöt kertovat omasta kokemuksestaan ja yritystoiminnastaan näiden ihanien aiheiden parissa.

Joogaopettaja Lotta Leiwo. Kuva: Sini Kononen

"Matka luontoon on matka itseen."


Kuka olen?

Olen Lotta Leiwo, yrittäjä luonto- ja joogapalveluita tarjoavan LottaJoogan edessä ja takana. Toimin pääasiassa Helsingissä, mutta järjestän palveluitani ympäri Suomea mm. retriittien muodossa. Annan oman tarinani kertoa palveluistani ja niiden pyrkimyksistä puolestani. Toivon, että nämä sanat inspiroivat sinut tutkailemaan omia juuriasi, missä ikinä ne ovatkaan!


Miten päädyin toimintani pariin? Miten luonto inspiroi?

Olen ollut elämässä aina hieman eksyksissä. Jossain vaiheessa aikuisiällä löysin joogan ja lähdin etsimään itseäni Intiasta. En siis koskaan reissannut Intiaan fyysisesti vaan matka on ollut enemmän henkinen. Minua kiehtoi suuresti joogan filosofia ja maailmankuva, myös sen erilaiset ilmentymät, kuten jumalat ja jumalattaret sekä heihin liitetyt tarinat. Kaikki kuitenkin tuntui hieman päälle liimatulta suhteessa omaan elämääni. Vähän niin kuin keräilisin kivoja tarroja, joita liimailen itseeni, mutta jostain syystä tarrojen reunat vähän lerpattivat irti kulmistaan ja aina lopulta irtosivat.


Metsä ja luonto olivat lapsena aina läsnä. Olin vähän rasavilli ja olisin halunnut elää metsänpeikkona jossain majassa. Muutettuani lapsuuteni maalaiskaupungista pois katkaisin monia kivuliaitakin juuriani menneisyydestäni, myös luontosuhteeni. Minusta tuli cityihminen. Jossain vaiheessa tämäkin identiteetti alkoi kuitenkin tuntua päälle liimatulta. Ei omalta.


Tässä vaiheessa olin myynyt autoni rahoittaakseni joogaopettaja -opintojani (ja matkatakseni Meksikoon surffaamaan ja joogaamaan, tietysti). Aloin kuitenkin kaipaamaan luontoon. Tarkemmin sanottuna pois kaupungista ja hälinästä. Kansallismaisemat ja erämetsät ovat kuitenkin kaukaisia autottomaksi muuttuneelle cityihmiselle.

Aloin retkeilemään lähimetsässä. Ja oi mitä lähiluontoa Helsingissä onkaan! Löysin ihan kotini läheltä, lyhyen kävelymatkan päästä ihanan keijumetsän, luonnontilaisen suojelualueen, jossa puut saavat elää koko elämänkaarensa rauhassa siemenestä humukseksi. Kohtasin peuroja, pöllöjä, oravia ja kettuja. Ja mikä tärkeintä, kohtasin metsässä myös itseni. Aloin kasvattamaan juuriani uudelleen.


Aloin kokemaan selittämätöntä liikutusta metsissä. Tämä oli jotain muuta kuin päälle liimattuja tarroja. Metsä alkoi soimaan syvällä sielussani saakka. Kiinnostuin samalla kotoisammasta uskomusperinteestämme ja pääsin opiskelemaan folkloristiikkaa (kansanperinteen tutkimusta) yliopistoon. Itse asiassa luin pääsykokeisiinkin siellä lähimetsässä. Halusin tietää _kaiken_ metsiin liittyvästä kansanpeinteestämme.


Tässä vaiheessa olin työskennellyt jo useamman vuoden joogaopettajana ja oma opettajani Mia Jokiniva oli julkaissut Metsäjooga -nimisen kirjan, joka inspiroi minua viemään joogaharjoituksen luontoon. Nykyään luonnosta ammentava tapa ohjata on keskeinen osa työskentelyäni. Olen kaikista parhaimmillani, niin ihmisenä kuin kehollisen liikkeen ohjaajanakin, luonnossa. Nykyään ohjaan sisäjoogan lisäksi metsäharjoituksia, joita vielä toistaiseksi kutsun metsäjoogaksi. Harjoitukset ovat kuitenkin paljon muutakin kuin joogaa: Niissä uppoudumme luonnon tilaan, lisäämme ymmärrystämme metsäisestä uskomusperinteestämme ja lumoudumme luonnosta. Haluan aina myös kannustaa ihmisiä ajattelemaan metsää muunakin kuin resurssina. Mitä minä voisin tehdä metsän hyväksi? Haluan kutsua osallistujat vastavuoroiseen suhteeseen luonnon kanssa. Tämä tarkoittaa paluuta juurille.


Itse haluan antaa metsillemme takaisin niin, että palveluideni myötä lisään ihmisten ymmärrystä luonnosta, itsestään ja omista juuristaan. Koska pidämme huolta vain niistä asioista, joita ymmärrämme. Pidän retriittejä ja metsäjoogatunteja, joissa tutustumme luontoon niin itsessämme kuin ympärillämme kansanperinteestä ammentavan tiedon pohjalta. Koska olen kiinnostunut niin kehollisesta ja luovasta kuin tiedollisestakin työskentelystä, näen itseni tulkkina näiden toisinaan erillisinä nähtyjen maailmojen välillä. Tarjoan palveluita, joissa tiede ja kokemuksellisuus yhdistyvät. Kansanperinteessä tällainen rajapinta on nimetty pyhäksi, mutta siitä on käytetty synonyymeina myös erä- ja metsä-sanoja.


Paras luontokokemukseni?

Paras luontokokemukseni on aina se viimeisin kerta kun olin luonnossa. Vaikka yksi sykähdyttävimmistä kokemuksistani luonnossa on Lapissa tuntureiden sylissä talvella 2021 vietetty yö täydenkuun aikaan, on ne ”arkiset” lähiluontokokemukset kaikista arvokkaimpia. Niiden kautta olen juurtunut itseeni, ja ehkä vähän tähän maailmaankin.


Mikä on vinkkisi muille, jotka haluavat nauttia luonnosta ja luontoon liittyvistä asioista entistäkin enemmän?

Kannustankin jokaista lukijaa tutustumaan omaan luontoon ja juuriin. Ja kyllä, suomen kielessä luonto tarkoittaa ihanasti myös sisäistä olemustasi, johon on arvokasta tutustua. Lisäksi kannattaa tutustua omaan lähiluontoon, siihen ympäröivään tilaan, mihin pääset kävelemällä tai pyöräilemällä helposti. Suosittelen tutustumaan myös lähiluontosi historiaan ja juuriin. Paikannimien ja luontopaikkojen käytön historiassa on paljon kiinnostavia tarinoita! Vinkkejä tälle tutustumismatkalle löydät Instagramistani sekä blogistani.


Metsä miulle mielen antoi,

Susi suuren ymmärryksen

Inkeriläinen runo

(SKVR IV1: 297)

 
Kuva: Sini Kononen

KIRJOITTAJASTA


Lotta Leiwo

Yrittäjä, suomalaiseen kansanperinteeseen erikoistunut joogaopettaja

Helsinki, palveluita järjestetään ympäri Suomea mm. retriittien muodossa


"Lempipaikkani luonnossa on sammalmättäällä, vanhan männyn juurella."

27 katselukertaa0 kommenttia

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki